Ei tästä tuu yhtään mitään. Ei jaksa laihdutus enää edes kiinnostaa.. Ei kiinnosta oikeen mikään. Poikakaverikin lähti ovesta ulos, viikonlopuksi pois... Eikä sanonu ees heippa. En oikeen tiedä mitä mun pitäis tehdä tän parisuhteen kanssa. Erota? Se tuntuis ihanalta. Kamala sanoo niin.. mutta ehkä meidän olisi parempi olla erillään. En vaan jaksais ottaa nyt hänen mielipiteitään ja tarpeitaan huomioon, kun omista pystyy juuri ja juuri pitämään huolta. Seksi ei kiinnosta tippaakaan, en vaan jaksa vaivautua siihen. Kummallista, mutta ennen olin oikea peto! Halusin illalla ja aamulla.. nyt en halua koskaan. Miksi? Poikkis hyväilee ja suutelee, halaa, silittää.. se tuntuu mukavalta, mutta häntä raastaa kun en tee hänelle samoin. Mutta en osaa. En halua. En jaksa. Olisi ihanaa asua yksin, omassa kämpässä. Siivota vain omat jäljet. Mutta ero on niin vaikea, mistä saan esim. kämpän? En halua muuttaa tältä alueelta kuitenkaan pois. Pitääkö vaan sinnitellä? Jos kesällä menis sit paremmin, ei olis koulustressiä tai kaamosmasennusta. Mutta mä en jaksa tätä kiukuttelua, joka ikinen päivä me vaan riidellään, ja ne riidat alkaa niin helposti ja ihan mistä aiheesta vaan. Ja kaiken lisäksi poikkis painostaa mua alottaan masennuslääkkeet, mutta en ite halua, ainakaan vielä. Sitten luulen että se haluaa että alotan ne vaan sen takia että se saa taas pillua. Voi vittu. Sitte en ainakaan halua alottaa. Meillä on ehkä kerran kuussa seksiä. Jos silloinkaan. Huoh. Kuka auttaa?