No, sovittiin poikakaverin kanssa. Puhelimessa.. En vaan tiedä mistä me sovittiin, kun ei se kertonu ees mistä se suuttu! Mutta pengoin vähä sen laatikoita, ja siellä oli mulle osoitettu kirje. Se oli kirjoitettu meidän pahimman riidan aikana, ja oli aika koskettava.. Kertoi että pitää musta niin paljon, ettei osaa sanoa sitä... Ei olla vielä puhuttu "rakkaudesta", mutta en oikeen edes uskalla. Jos se sanoo mulle "mä rakastan sua", en tiedä mitä siihen vastaisin. Viime yönä lähetin sille viestin "Hyvää yötä kulta", ja vastaukseksi tuli vain "Öitä". Petyin.

Tänään ollut kuitenkin tuottoisa päivä: tein esseen, hain töitä, luin tenttiin. Ihanaa! Voi hyvillä mielin ottaa rennosti illan. Kohta alkaakin kaikki telkkuohjelmat :) Kämpillä on kyllä ihan kivaa olla yksin! Ehkä vähän liiankin kivaa..

Laihdutuksesta. Poikkis on alkanu laskeen kaloreita. Mulla menee hermo, koska se onnistuu siinä! Oon kateellinen. Ite en saa/jaksa/viitsi hirveesti miettiä.. oon niin tekopyhä: syön, mutta en jaksa katsoa mitä ja sitten kitisen kun en lahdu! No, oon mä ny kaks päivää vähä yrittäny laskea .... mutta se ei taida riittää. Tavoitteena on ainakin saada 5kg pois, mutta taitaa olla aika kunnianhimoista. Jahas, ja puntarikin näyttää 63,5kg. Huoh. Selityksiä: virtsarakko täynnä, oon kaks tuntia sitten syöny (nuudeleita ja kasviksia, terveellistä?), vaatteitakin on, juuri join mehua... Uskooko kukaan?